Autotekniikasta digitaalisten välineiden huoltoon

Digitaalinen elämä ja oppimisympäristöjen muutos

Digitaalisuutta pidetään usein asiana, että ” nyt ei ehdi siihen keskittyä, on kiire hoitaa nämä käytännön asiat”.

Joku on kirjoittanut, että on olemassa ”fyysinen elämä” ja ”digitaalinen elämä”.

Kuinka nämä näkyvät arjessa?
- Kun pienin takapihalla polttopuita kirveellä, tämä lienee fyysistä elämää
- Jos luen päivän lehteä paperiversiona, sekin lienee fyysistä tekemistä, mutta jos avaan kännykällä verkkolehden, siirryn digitaalisen elämän puolelle?

Autoalan opettaja ja kolme opiskelijaa seuraavat isoilta näytöiltä opetusasioita.

Digitaalisuutta pidetään usein asiana, että ” nyt ei ehdi siihen keskittyä, on kiire hoitaa nämä käytännön asiat”.

Joku on kirjoittanut, että on olemassa ”fyysinen elämä” ja ”digitaalinen elämä”.

Kuinka nämä näkyvät arjessa?
- Kun pienin takapihalla polttopuita kirveellä, tämä lienee fyysistä elämää
- Jos luen päivän lehteä paperiversiona, sekin lienee fyysistä tekemistä, mutta jos avaan kännykällä verkkolehden, siirryn digitaalisen elämän puolelle?

Arkituotteissa digitaalisuus näkyy yhä enemmän, uusissa pyykinpesukoneissa on käyttöliittymä matkapuhelinta varten. Puhelimesta voi tarkistaa, kuinka pyykinpesu onnistui. Autotekniikassa auto on täynnä digitaalisia sovelluksia ja auton koelaudassa on verkkoyhteyksiä matkapuhelimeen ja autonvalmistajien järjestelmiin. Autoihin voi tulla järjestelmäpäivitykset automaattisesti autotehtaan serveriltä, asiakas voi varata puhelimessa olevan autosovelluksen kautta aikaa huoltoon tai voi tarkistaa auton kuntoa kotisohvalta. Mikä olikaan lasinpesunesteen määrä, menikö auton ovet varmasti lukkoon?

Fyysinen (paikallinen) tekeminen on yhä tehtävä. Mekaanikko vaihtaa jarrupalat, sairaanhoitaja antaa lääkkeet ja tarkistaa potilaan kuntoa. Autoa siis huolletaan ja samoin potilasta…. mutta samaan aikaan (ja lisääntyvässä määrin) pitää myös digitaalisia välineitä huoltaa.

Digitaalisuus muuttaa työympäristöä ja samalla oppimisympäristöjä. Aikaisemmin mekaanikolle opetettiin autotekniikkaa, nyt yhä enemmän digitaalisten välineiden huoltoa. Myös fyysiset rajapinnat vähenevät, autotehtaalle ei tarvitse lähettää faksia, asiakkaan ei tarvitse soittaa korjaamolle, korjaamolta voidaan operoida asiakkaan autoa etänä.

Mitä tuo ylläkuvattu voisi merkitä opetuksessa?

Ainakin oppimisympäristöt muuttuvat. Opettajan olisi koottava omaan työkalupakkiin digitaalinen osaaminen? Olisi sujuvasti liikuttava opiskelijoiden kanssa erilaisten sovellusten käyttöönotossa. Tämä voisi tapahtua luokassa tai etänä verkossa. Eli oppimistapahtuma ikään kuin siirtyisi verkkoon pois luokkatilasta, vaikka siellä fyysisesti oltaisiinkin.

DiivA-hankkeessa
on rakennettu ja pyritty vähentämään raja-aitoja oppilaitoksen ja työelämän välillä, käyttämällä ”teleporttausta” – vain entteriä painamalla olet jo kurssilla tai työelämän edustaja saadaan mukaan pitämään luentoa tekniikasta.

Digitaalisuus vyöryy kaikkeen toimintaan mukaan paljon nopeampaa mitä olisin voinut kuvitella muutama vuosi sitten. Muutokset tulee tunnistaa riittävästi, ja osata ottaa monikanavaiset järjestelmät järkevästi käyttöön osana oppimisympäristöjä.


Timo Kangastupa
opettaja, Sedu autoala
DiiVA – Digitalisaatiota ja verkostoja autoalalle -hankkeen vetäjä

Jaa: