Matilda hyödynsi maalariopinnot ja ihmisten auttamisen
Maalari Matilda Kivipelto
Tätä työtä jaksaa tehdä, koska tykkään maalaamisesta ja töitä riittää, kertoo maalariksi keväällä valmistunut Matilda Kivipelto. Töitä olen tehnyt laidasta laitaan ja työelämässä oppimassa olen ollut rakennustyömailla.
Matildan sydäntä lähellä on myös vapaaehtoistyö, jota hän lähti toteuttamaan Keniaan, Afrikkaan yhdessä perheensä kanssa.
Tätä työtä jaksaa tehdä, koska tykkään maalaamisesta ja töitä riittää, kertoo maalariksi keväällä valmistunut Matilda Kivipelto. Töitä olen tehnyt laidasta laitaan ja työelämässä oppimassa olen ollut rakennustyömailla.
Matildan sydäntä lähellä on myös vapaaehtoistyö, jota hän lähti toteuttamaan Keniaan, Afrikkaan yhdessä perheensä kanssa.
Kolmet kottikärryt ja kaksi lapiota
– Tiesin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan isännöintialalle. Ajattelin, että taloushallinto ja laskentatoimen merkonomin koulutus voisi olla hyvä alku, josta on hyvä lähteä edelleen kouluttautumaan. Olinkin työssä oppimassa isännöintitoimistossa jo perusopintojen aikana.
-Opiskelussa parasta on se, että se vihdoinkin kiinnostaa ja näkee kädenjäljen, kertoo pintakäsittelyn perustutkintoa suorittava, maalariksi keväällä valmistuva seinäjokinen Matilda Kivipelto. Meitä on täällä tiivis porukka ja olen saanut paljon hyviä kavereita. Töitä olen tehnyt laidasta laitaan ja työelämässä oppimassa olen ollut rakennustyömailla. Rakennusmaalauksen osaamisalan pakolliset opinnot olen viimeistellyt rakennustyömailla maalausalan yrityksessä. Koululla olen tehnyt mm. taulujen koristemaalausta. Tätä työtä jaksaa tehdä, koska tykkään maalaamisesta ja töitä riittää. Vapaa-ajalla harrastan akryylimaalausta, laulan, kirjoitan runoja ja kappaleita, mutta lähinnä pöytälaatikkoon.
Opiskelua ja ihmisten auttamista
Matildan sydäntä lähellä on myös vapaaehtoistyö, jota hän lähti toteuttamaan Keniaan, Afrikkaan yhdessä perheensä kanssa.
-Perheemme on tiivis ja olemme tehneet monta reissua yhdessä. Opinnot olivat jo loppusuoralla, kun lähdin Keniaan ja mietin, että onko tässä mitään järkeä ja koronakin jyllää. Isäni oli ensiksi yksin tekemässä vapaaehtoistyötä Home Street Homen kautta. Sitten hän vain ilmoitti muulle perheelle, että nyt lähdetään kaikin ja niin me lähdimme, nauraa Matilda.
-Asuin siellä paikallisessa perheessä veljeni kanssa ja vanhemmat olivat omassa majoituksessa. Suomalaisia siellä on paljon ja omalla kielellä pärjää jonkin verran. Suomalaisten vapaaehtoisten lisäksi työtä tekivät muutamat paikalliset vapaaehtoiset, jotka saivat palkaksi yhden aterian päivässä.
-Sain tehdä siellä myös opiskeluun ja omaan alaan liittyviä töitä kuten maalaamista, maalin poistamista, listoitusta ja katon korjaamista. Yhdestä kodista poistettiin kokonaan maalit, koska siellä oli paikat mustuneet ruuanlaitosta sisällä. Heille rakennettiin myös keittiö. Kyllä siellä oppi, miten asioita pystyy tekemään haastavissakin olosuhteissa ja miten taloja rakennetaan ja saadaan niihin sähköt. Olin jakamassa myös puuroa.
-Olin tekemässä myös kehitysvammaisille lapsille päiväkotia. Työ oli välillä fyysisesti raskasta, sillä betonia ahdettiin käsin ja työkaluja ei juurikaan ollut. Vain kolmet kottikärryt ja kaksi lapiota. Koko ajan oli kuuma. Päivällä lämpötila oli n. 37 astetta. Auringon laskiessa illalla lämpötila oli vielä n. 27 astetta. Välillä oli sateista ja se vaikeutti töitä ja kulkemista.
-Home Street Homen periaate on, että paikalliset eivät jatkossa olisi riippuvaisia avusta, vaan pystyisivät itse toteuttamaan asioita ja kehittymään.
Matilda Kivipelto
Pole pole – rennosti virran mukana
Mombasasta etelään lähellä Tansanian rajaa sijaitsevassa Makongeni-nimisessä kylässä yhteisöllisyys on huipussaan ja elämän tyyli on rentoa, vaikka elämä siellä on haasteellisempaa kuin Suomessa.
-Koko kylä oli innossaan tervehtimässä uusia työntekijöitä, kun saavuimme sinne. Kylässä asuu n. 3000 ihmistä ja heistä valtaosa on nuoria ja lapsia. Kylässä oli myös turvallista olla. Asiat ovat parantuneet paljon Home Street Homen toiminnan kautta. Viola Wallenius on tehnyt valtavan hyvää työtä paikallisten ihmisten auttamiseksi. Toimintaa voi kuka tahansa meistä tukea, lahjoittamalla järjestölle rahaa. Rahat menevät mm. lapsiperheille lasten koulunkäynnin edistämiseen. Myös vapaaehtoistyöhön on mahdollisuus päästä mukaan. Paikalla kävi myös lahjoittajia, jotka toimivat tavaraa paikallisille. Viola on organisoinut asiat siellä hienosti ja joka tehtävään on aina joku.
-Home Street Homen periaate on, että paikalliset eivät jatkossa olisi riippuvaisia avusta, vaan pystyisivät itse toteuttamaan asioita ja kehittymään.
Ruokaa avotulella
-Vapaaehtoistyöntekijälle kuuluu kolme ateriaa päivässä. Ruoka on siellä tosi mahtavaa. Se on riisipainotteinen, koska se on halpaa ja säilyy hyvin. Itse en syö lihaa, joten minulle järjestettiin lihattomat safkat. Ruoka valmistetaan takapihalla avotulella kolmen kiven väliin kiilatulla pannulla. Taloissa ei välttämättä ole lainkaan sähköjä tai lattiaa. Vessat olivat kyykkyvessoja. Koska olen reissannut paljon, tämä ei minua häirinnyt.
-Keniaan jäi kaipuu. Heti kun mahdollista haluaisin sinne uudelleen. Solmin paljon ystävyyssuhteita ja uskon, että ne säilyvät. On hienoa, että voin tehdä jotain, millä on merkitystä ja mikä muistetaan. Se voi muuttaa jonkun lapsen elämän hieman paremmaksi. Eikä ole poissuljettu äkkilähtö Keniaan, hymyilee Matilda.
Home Street Home – Hyvää täydellä sydämellä
Home Street Home ry on 2014 perustettu ja rekisteröity voittoa tavoittelematon järjestö. Se toimii lasten hyvinvoinnin, koulutuksen ja tyttöjen oikeuksien puolesta Keniassa. Päätavoitteenaan heillä on perustaa alueelle turvakotikeskus.
www.homestreethome.fi
Matildan haastattelu tehty helmikuussa 2022