Tiesin jo alakoulussa, että perustason ensihoito on mun juttu

Nyt on aika tehdä töitä, harkita eri vaihtoehtoja ja osallistua pääsykokeisiin keväällä.

Kun opiskelu on helppoa

– Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,8 mutta ajattelin, että en halua pelkästään lukioon. Halusin perustason ensihoitajaksi ja tein kaksi tutkintoa, Jemina kuvaa.

Kun äiti on lähihoitaja ja kun isosisko opiskeli lähihoitajaksi ja kirjoitti ylioppilaaksi, voi kuvitella, että Jemina tiesi, mihin ryhtyi. Nyt myös pikkusisko opiskelee lähihoitajaksi ja tekee lukio-opintoja.

– Kyllähän lukio vie paljon aikaa, erityisesti pitkä matematiikka. Ensimmäisenä vuonna tein paljon kursseja pois alta, Jemina kertoo ja painottaa nimenomaan matematiikan tuomia valmiuksia jatko-opintoja ajatellen.

– Jemina oli poikkeuksellisen määrätietoinen ja tavoitteellinen opinnoissaan. HOKS-keskusteluissa puntaroimme opintopolun vaihtoehtoja, ja joka kerta hän itse teki päätökset omien tavoitteiden mukaisesti, esimerkiksi osaamisalaopintojen aikana kirjoitusten lähestyessä Jemina päätti ajankäytön painotuksesta jatko-opinnot huomioiden, vastuuohjaaja Pasi Jaskari kuvaa.

Opiskelu on niin mielenkiintoista

– Koulutus perustason ensihoitajaksi on niin mielenkiintoista ja hirveän monipuolista, hehkuttaa Jemina Haapasaari.

– Päästiin tutustumaan eri paikkoihin: Rengastien ambulanssiasemaan, ruumiinavaustiloihin. Simulaatiossa oli kokemusasiantuntijoita meidän kanssa, meillä kävi paljon vierailijoita, esim. ensihoidon kenttäjohtaja, Jemina listaa.

Perustason ensihoitajan työ on Jeminan mielestä monipuolista, kiehtovaa – siinä on jännitystä normaalia hoitotyötä enemmän.

– Alalla pääsee haastamaan ja kehittämään omaa osaamistaan jatkuvasti, Jemina Haapasaari vakuuttaa ja kiittää hyviä ensihoidon opettajia, erityisesti ryhmänsä vastuuohjaaja Pasi Jaskaria.

Opiskelijan näkökulmasta koulutus oli hyvin kurinalaista.

– Pasi saa hyvin porukan mukaan, hän on toiminut alalla esimiestehtävissä, kehittää koko ajan uutta. Koulutus vastaa työnpaikkojen tarpeeseen, uskoo Jemina.

Työpaikoilla opitaan

Jemina Haapasaari pääsi työpaikalla oppimaan ensin Oulun ensihoitoon ja sitten kuukaudeksi Erasmus-vaihtoon Saksan Leipzigiin.

– Lähdin vaihtoon yksin mutta samassa paikassa oli myös kolme virolaista opiskelijaa. Puhun vähän saksaa mutta enimmäkseen käytin englantia. Ensihoito ja ambulanssityöskentely Leipzigissa vaikutti hyvin lääkärijohtoiselta, kertoo Jemina Haapasaari kokemuksistaan.

Jemina vertailee kokemustensa perusteella; lääkäri osallistui useammin keikoille, esim. Suomessa rintakipukeikoille lääkäri ei yleensä tule mukaan vaan resursseja säästetään ja ensihoitajilla on enemmän vastuuta. Suomessa kommunikaatioon kiinnitetään koulutuksessakin paljon huomiota ja keikoilla turvaudutaan lääkärikonsultaatioon. Kaikki keikat ajettiin Leipzigissa hälytykset päällä mutta Suomessa käytetään kiireellisyysluokitusta. Saksassa helikoptereita on käytössä enemmän.

Jälkipuinnin merkitys korostuu

– Kuukaudessa ehti nähdä ja kokea paljon. Meillä oli muutamia pahoja keikkoja, ja kun koulussa painotettiin, että jälkipuinnissa käydään tapaus ja toiminta läpi, Saksassa sanottiin, että tule, jos haluat jutella. Ehkä kielimuuri esti sen mutta otin yhteyttä Pasiin ja kävin jälkipuinnin hänen kanssaan, Jemina Haapasaari kertoo kokemuksistaan.

Tee sitä, mikä kiinnostaa

– Ei kannata pelätä, menee vaikka yksin sinne tuntemattomaan, siitä saa hyviä kokemuksia, kannustaa Jemina Haapasaari.

– Mä halusin hoitoalalle, kun kotonakin tykkäsin hoitaa sisaruksia. Ensihoito kuulosti mun jutulta, olen rohkea ja näin itseni ensihoitajana, Jemina kertoo ja kiittää myös kotoa saamaansa kannustusta.

Nuori nainen tuntee tekevänsä tärkeää työtä ja haluaisi palkkauksen vastaavan työn vaativuutta.

– Rikastua ei tarvitse mutta tavallaan työn palkkaus kannustaa opiskelemaan lisää, Jemina Haapasaari sanoo.

Alahärmästä kotoisin oleva Jemina on asettunut Kempeleeseen ja haluaa työn ja opiskelun lisäksi myös ison perheen äidiksi.