Leipuri-kondiittori Iinan matka KV-vaihtoon Ranskaan
vaihto on hyvä mahdollisuus nähdä ja kokea
Kiinnostus isoihin kaupunkeihin ja isän kannustus sai minut lähtemään KV-vaihtoon Ranskaan, kertoo seinäjokinen Iina Annanmäki. Lensimme yhdessä lehtori Tuire Karvalan kanssa ensiksi Barcelonaan ja jatkoimme sieltä rajan yli bussilla Perpignaan. Tuire oli auttamassa KV-vaihdon alussa
Kiinnostus isoihin kaupunkeihin ja isän kannustus sai minut lähtemään KV-vaihtoon Ranskaan, kertoo seinäjokinen Iina Annanmäki. Lensimme yhdessä lehtori Tuire Karvalan kanssa ensiksi Barcelonaan ja jatkoimme sieltä rajan yli bussilla Perpignaan. Tuire oli auttamassa KV-vaihdon alussa
Kiinnostus isoihin kaupunkeihin ja isän kannustus sai minut lähtemään KV-vaihtoon Ranskaan, kertoo seinäjokinen Iina Annanmäki. Lensimme yhdessä lehtori Tuire Karvalan kanssa ensiksi Barcelonaan ja jatkoimme sieltä rajan yli bussilla Perpignaan. Tuire oli auttamassa KV-vaihdon alussa.
En ole nähnyt missään muualla niin paljon jonoja aamulla ovien auetessa, kuin työskennellessäni Le Pain De Mon Moulin kahvila-konditoriossa. Ihmiset tulivat kahville, ostamaan leivonnaisia ja viettämään kiireetöntä aamua. Kahvila oli ihan jokaiselle, sen huomasi pukeutumisen kirjosta: Aina papin asusteesta juhlapukuihin ja ”lökävaatteisiin”.
Nautin leivonnaisten tekemisestä
Valmistin pääasiassa konditoriatuotteita, torttuja, koristeita ja erilaisia tahnoja, kertoo Annanmäki, joka valmistuu joulukuussa elintarvikealan perustutkinnosta leipuri-kondiittoriksi. Tahnat valmistettiin aina itse. Koristeiden tekeminen ja laittaminen oli välillä tosi tarkkaa hommaa, mutta tykkäsin siitä.
Leivosten tekemiseen saattoi mennä kolmekin päivää. Erityisesti minun haluttiin oppivan ulkoa portugalilaisen leivoksen Pastal de Nata:n tekeminen. Valmistin niitä joka päivä yhden satsin eli 22 kappaletta. Ei yhtään sen enempää.
Sitruunatortun tekeminen oli myös tarkkaa. Ensiksi paistettiin torttupohja ja päälle laitettiin ensimmäinen kerros sitruunatahnaa 8 grammaa ja levitettiin tasaiseksi. Samana päivänä ei välttämättä ehditty tehdä toista kerrosta, joten työtä jatkettiin seuraavana päivänä. Pakkaseen torttupohja laitettiin siksi, että sitruunatahna ei ”nouse”, kun siihen kaadetaan seuraava kerros. Leivoksia tehtiin noin 20-30 kappaletta päivässä. Nautin tämän työn tekemisestä todella paljon.
Pähkinätahnaa tehtiin yleensä moneksi viikoksi kerralla, koska tekemiseen menee aikaa ja se säilyy, kun siinä on paljon rasvaa ja sokeria. Pähkinät levitettiin pellille, päälle kaadettiin kuumaa sokeria, murrettiin paloja, jotka hakattiin pieniksi paloiksi. Palaset laitettiin tehosekoittimeen 10 minuutiksi ja tahna oli valmis.
Konditoriatuotteiden tekeminen ei ole mielestäni vaikeata, mutta pitää olla malttia odottaa, että tuote jäähtyy ja kovettuu. Ja välillä voi tehdä jotain muuta. Ei ihme, että näitä ei tehdä kotona. Kuka sitä jaksaisi odottaa kolmea päivää leivoksen valmistumista, naurahtaa Annanmäki.
Uusia ystäviä ja luottamus itseen kasvoi
Rakastin työpaikkaa ja paikallista kulttuuria. Opin mikä ero on ystävällisyydellä ja kohteliaisuudella. Aamuisin kyseltiin kuinka voit, vaikka et tuntenut ihmistä. Kahvinkeitintä ei käytetty, mutta kuumaan veteen laitettiin pikakahvia. Aina oli joku työn lomassa kysymässä, haluatko kahvia.
Työpaikalla ei puhuttu juurikaan englantia. Lukiossa opiskelin ranskan kieltä, joskin se oli hieman unohtunut. Englantia puhun ja kirjoitan hyvin. Kommunikoinnin apuna käytettiin kännykän käännösohjelmaa ja välillä kirjoitettiin paperille.
Asuin kuuden viikon aikana vuokralla kahdessa eri asunnossa, joissa oli muitakin vaihto-oppilaita mm. bulgarialaisia, saksalaisia ja italialaisia. Italialaiset kutsuivat minut heti syömään ja ottivat minut hyvin huomioon, vaikka puhuivat vain vähän englantia. Työmatkan kuljin polkupyörällä.
Vapaa-aikana ulkoilin ja kävin syömässä kämppisten kanssa. Saksalaisen kämppiksen kanssa kävin Lyonissa. Pariisissa vietin kaksi päivää ja matkustin sinne yksin bussilla. Matkaa varten kämppikseni antoi minulle turvaksi pippurisumuttimen. Yhtä kämppistä autoin englannin kielen kieliopissa. Vaihdosta jäi uusia ystäviä, joidenka kanssa viestittelen edelleen.
Ottaen huomioon, etten ollut Suomessa käynyt edes Helsingissä, saati lentänyt aikaisemmin, pärjäsin hyvin. Luottamus itseeni kasvoi. Pientä ahdistusta oli ilmassa sinä päivänä, kun kännykkäni hajosi, mutta niin vain sain ostettua uuden kännykän ja pääsin taas kääntämään asioita suomen kielestä ranskaksi. Sanoisinkin, että voi hermoilla ja panikoida, mutta sitten pitää yrittää rauhassa uudelleen, niin pärjää. Jos KV-vaihto vähänkin kiinnostaa, kannattaa lähteä. Tämän parempaa mahdollisuutta ei ole ja koulu auttaa asioiden hoitamisessa.
Haastattelu tehty 10/2024