Aada ja Topi logistiikan KV-vaihdossa Ranskassa

tilaisuus kerran elämässä

-Reissu oli kaikin puolin mukava ja oli lämpöisempää kuin Suomessa, toteavat logistiikan kolmasluokkalaiset jalasjärvinen Topi Kauppila ja lapualainen Aada Jurvelin.

He olivat KV-vaihdossa Keski-Ranskassa Clermont Ferrandin kaupungissa.

-Reissu oli kaikin puolin mukava ja oli lämpöisempää kuin Suomessa, toteavat logistiikan kolmasluokkalaiset jalasjärvinen Topi Kauppila ja lapualainen Aada Jurvelin.

He olivat KV-vaihdossa Keski-Ranskassa Clermont Ferrandin kaupungissa.

-Yritys, jossa työskentelin, oli DPD-France, kertoo Aada. Työpäivät koostuivat pääasiassa varastotyöskentelystä eli pakettien hyllyttämisestä. Ammatillisesti vaihto ei ollut kovin haastava, mutta työpaikka oli mukava, Suomen Postin tyylinen paikka. Aamulla lähdin linja-autolle klo 9.30 ja palasin asuntoon klo 18.

-Olin töissä yrityksessä nimeltä Europa courses, kertoo Topi. Varastossa lastasin autoihin kuormia mm. henkilöautojen renkaita. Pakettiautot tukittiin kattoa myöten täyteen niin, että ovi saatiin just ja just lyötyä kiinni. Muutamana päivänä tein toimistossa inventaariota ja rahtikirjoja. Pari päivää olin pakettiauton kyydissä. Työpäivän pituus oli klo 8-16. Mielenkiintoinen kokemus.  

-Työtehtävät eivät näissä työpaikoissa puitteista huolimatta olleet ihan sitä mitä me toivoimme, harmittelee Sedun logistiikan opettaja Konsta Jousmäki. Lähetimme etukäteen tietoa KV-vaihdon tavoitteista mm. siitä, että opiskelija saisi olla ajossa mukana. Paikallinen kulttuuri on kuitenkin erilainen ja vähän byrokraattinen, joten tämä meni tällä kertaa valitettavasti näin.

Vastuuopettajan tärkeä rooli KV-vaihdossa

-Vastuuopettajamme Konsta lähti meitä saattamaan ja oli meidän tukena ja turvana ensimmäisen viikon. Emme olisi vaihtoon muuten lähteneetkään, jos opettaja ei olisi lähtenyt mukaan. Kävimme Konstan kanssa tutustumassa mm. paikalliseen logistiikka-alan oppilaitokseen ja opettajiin, jotka toimivat meidän tukihenkilöinä vaihdon ajan. Heistä tuli hyviä tuttuja meille.

-Konstan lähtiessä takaisin Suomeen tuntui, että tästä ei selvitä, kertoo Topi. -Ja seuraavana päivänä piti mennä yksin linkalla töihin ja piti vielä vaihtaa linja-autoa välillä. Ajattelin, että ei tuu mitään, jatkaa Aada.

-Ekan päivän jälkeen, kun oli päästy kotiakin takaisin tuntui, että ei tämä nyt niin vaikeaa ollutkaan.

Elekieltä ja huumoria

Oli kiva huomata, kuinka erilainen kulttuuri Ranskassa on, mainitsee Topi. Monet arkipäiväiset käytännön asiat, ovat siellä erilaisia. Ranskassa monesti tuntemattomatkin saattoivat tervehtiä ja työpaikalla usein käteltiin. Ja tuli myös selväksi, että kansa ei tykkää presidentistään. Monet kirosivat puhuessaan hänestä.

-Englantia siellä ei juuri puhuta, mutta kääntäjän kanssa ja elekielellä pärjäsi, kertoo Aada. Välillä kääntäjä käänsi hassusti ja sille naurettiin yhdessä.

-Sekä käsillä huitominen auttoi, naurahtaa Topi. Työpaikan ohjaajan kanssa yritimme kaikkemme enkun puhumisessa. Välillä käytettiin kääntäjää. Välillä naurettiin, kun kumpikaan ei ymmärtänyt toistansa. Loppuajasta opittiin jo toistemme tietyistä tavoista ymmärtämään, mitä toinen tarkoitti.

Vapaa-aikaa tulivuorella ja Michelin museolla

-Vapaa-aikana katselimme nähtävyyksiä ja viikonloppuna tehtiin kauppareissut. Vesi piti raahata kaupasta linja-autolla. Yllättävän paljon kaksi ihmistä syö, aina oli jääkaappi tyhjä, naurahtavat Aada ja Topi. Vierailimme Michelin pääkonttorissa ja museossa. Kävimme myös kirkoissa ja ajelimme trammilla eli raitiovaunulla.

-Puy du Dômen tulivuorella vierailimme yhdessä paikallisten tukihenkilö opettajien kanssa. Ylös vuorelle mentiin junalla, mutta alas tulimme kävellen noin kuuden kilometrin matkan. Seuraavan viikon jalat olivat tosi kipeinä, kun alas tulla ”töppyyteltiin”. Kyllä tuntui pohkeissa ja nilkoissa. Onneksi ei kävelty myös ylös, nauravat Aada ja Topi.

-Asuimme viihtyisässä asunnossa, jossa oli yhteinen keittiö, olkkari ja wc. Makkari ja suihku oli molemmilla oma. Vessa oli niin pieni, että sinne piti peruuttaa, lavuaari oli pöntön yhteydessä.

-Kertaakaan emme käyneet ulkona syömässä vaan valmistimme joka päivä makaronia ja jauhelihaa. Jauhelija meni tosi äkkiä huonoksi. Jo paria päivää ennen viimeistä käyttöpäivää se saattoi jo haista pahalta ja olla ruskean väristä.

Kerran elämässä

-Vaihtoon lähteminen oli hyvä kokemus ja nyt olen ainakin rohkeampi ja uskallan jatkossakin lähteä ulkomaille, kertoo Aada.

-Tällainen tilaisuus ei varmaakaan tule elämässä enää vastaan, miettii Topi. Tässä pääsi myös käsitykseen maan kulttuurista. Mahdollisuus kannattaa ehdottomasti käyttää. Ja kielitaitoa ei kannata jännittää, mullakaan ei ole hyvä enkku, mutta silti pärjäsin. Kannattaa rohkeasti matkustaa ja tutustua uusin paikkoihin. KV-vaihtoon saa rahoitusta Erasmus-hankkeen kautta, joka kattaa hyvin kustannukset.

Vastavierailulle Suomeen

-Tammikuussa treffaamme Suomeen KV-vaihtoon tulevia opettajia, joihin tutustuimme Ranskassa.

-Samassa työpaikassa oli minua vuotta nuorempi opiskelijapoika, kertoo Aada. Hänen piti tulla myös Suomeen, mutta ei nyt pääsekään. Hänen kanssaan snäppäilemme vieläkin.

-Matkustaminen takaisin Suomeen vähän jännitti meitä. Clermont Ferrandista menimme junalla Pariisiin ja juna-asemalta taksilla lentokentälle. Laukkujen kanssa oli kentällä pientä seikkailua, mutta siitäkin selvittiin, hymyilevät tyytyväiset vaihtarit Aada ja Topi.

Haastattelu tehty 12/2024



Jaa: