Teatteripuvustaja ei hifistele
Sari pääsi unelmatyöhönsä
Tekstiili- ja muotialalta valmistuva Sari Kirjavainen on tehnyt suurimman osan opinnoistaan Varkauden teatterin puvustamossa, teatteripuvustajan töitä tehden. – En alun perin tiennyt, että onko tällaista alaa olemassakaan, mutta päätin ottaa selvää, Sari kertoo.
Varkaudessa asuva Sari on opiskellut 1980-luvulla pukuompelijaksi kotiteollisuuskoulussa. Vaatteita hän on harrastanut jo pitkään. Oltuaan pidemmän aikaa työttömänä, hän kiinnostui teatteripuvustajan työstä.
Tekstiili- ja muotialalta valmistuva Sari Kirjavainen on tehnyt suurimman osan opinnoistaan Varkauden teatterin puvustamossa, teatteripuvustajan töitä tehden. – En alun perin tiennyt, että onko tällaista alaa olemassakaan, mutta päätin ottaa selvää, Sari kertoo.
Varkaudessa asuva Sari on opiskellut 1980-luvulla pukuompelijaksi kotiteollisuuskoulussa. Vaatteita hän on harrastanut jo pitkään. Oltuaan pidemmän aikaa työttömänä, hän kiinnostui teatteripuvustajan työstä.
– Minulla on aina ollut kiinnostus tähän alaan, mutta en rohjennut tehdä asialle mitään, pidin teatteria niin hienona kulttuurina. Lopulta eräs ulkopuolinen henkilö sai minut opiskelemaan alaa, Sari kertoo.
Oma rohkeus ja aktiivisuus kannatti
Selvitettyään, että teatteripuvustusta voi opiskella Rovaniemellä tai Sedussa, Sari otti yhteyttä TE-palveluihin, koska hän oli tuolloin työttömänä. – Pääsin opiskelemaan Seduun työmarkkinatuella.
Vaikka kaikki eivät uskoneet, että alalle voi työllistyä, Sari oli päättäväinen. Hän opiskeli syyslukukauden Sedussa paikan päällä, ja ensimmäisen vuoden keväällä alkoi harjoittelu Varkauden teatterissa. Sari on sillä tiellään. – Otin itse yhteyttä teatteriin ja nyt olen ollut täällä noin puolitoista vuotta työharjoittelussa. Valmistun tänä keväänä. Työsuhteeni jatkuu myös harjoittelun jälkeen, Sari kertoo tyytyväisenä.
– Luulin aluksi, että tätä työtä tehdäkseen pitää käydä vähintään taideteollinen korkeakoulu. Mutta päätin, että otan asiasta selvää. Ja olen todella tyytyväinen, että uskalsin lähteä opiskelemaan. Tosin elämäntilanteeni oli hyvä, ei ollut pieniä lapsia eikä kotieläimiä, joten pystyin lähtemään opiskelemaan kauemmaskin.
– Olen todella tyytyväinen, että uskalsin lähteä opiskelemaan.
Sari Kirjavainen
Pienessä teatterissa pääsee tekemään kaikkea
Varkauden teatteri on yli 100 vuotta vanha. Ensi-iltoja on näytäntökaudessa noin puoli tusinaa ja näytöksiä kertyy vuodessa noin 170. – Teemme isoja juttuja, vaikka tämä on pieni teatteri ja henkilökuntaa on vähän. Olen päässyt tekemään tosi monipuolisesti tätä työtä. Ne on näitä pienen talon etuja, heti pääsee tekemään kaikkea. Siinä on suuri ero isompiin teattereihin, Sari kertoo.
Normaalisti Varkauden teatterissa on yksi pukusuunnittelija ja yksi puvustaja. Sarin työpanosta on arvostettu. – Olen ollut tarpeellinen, hän toteaa.
– Olen ollut täällä ihan kuin oikeissa töissä, ei tässä ole mitään eroa siihen; ainoa vaan, että en saa tästä palkkaa. Sitä teatterin väki onkin kauhistellut.
– Täällä ei ole yhtään hierarkkista. Minulta tullaan kysymään mielipidettä työasioihin samoin, kuin keneltä tahansa muulta työntekijältä, Sari kertoo. – Jatkossa saan myös tehdä pukusuunnittelua, syksyksi saan suunnitella yhden näytelmän puvuston kokonaan.
Vastaanotto on teatterin puolelta ollut muutoinkin lämmin. – Minut on otettu kauhean hyvin ja kiitollisesti vastaan. Olen saanut olla kaikissa riennoissa ja ensi-illoissa myös mukana, Sari mainitsee.
Teatteripuvustajan työssä ei hifistellä
Varkauden teatterin kevään lastennäytelmä on valmistumassa. Sari kollegoineen tekee siihen viimeisiä asuja, ja he myös korjaavat jo tehtyjä asuja. Sovituksia on paljon.
– Pukuja on yleensä pitkät rivit lappujen kera, joissa lukee mitä niille pitää tehdä. Osasta pitää purkaa jotain ja jostain pitää ottaa sentti pois, Sari luettelee.
Puvustajan työ Varkauden teatterissa on monipuolista. Teatterissa toimii myös pukuvuokraamo. –Meiltä voidaan tulla kysymään esimerkiksi intiaanipukuja. Lisäksi meillä on ompelemisen ohella välillä kokouksia, kuten viikkokokoukset, suunnittelupalavereita ja sovituksia, Sari kertoo.
Teatterin puvustamossa on otettava huomioon eri asioita kuin esimerkiksi mittatilausompelimossa. – Teatteripuvustajan työssä ei tarvitse hifistellä. Meillä on käytössä seitsemän metrin sääntö: katsomme miltä vaatteet näyttävät seitsemän metrin päästä. On asioita, jotka eivät näy näyttämöltä minnekään, joten joissain kohdissa voi olla rouheampiakin saumoja.
-Vaatteiden käytännöllisyys ja kokonaisuus ovat tärkeitä. Kokonaisuuden katsomisen oppii vain käytännössä. Puvustajan tulee ottaa huomioon myös minkälaiset vaihdot esityksessä on, miten nopeasti vaatteet pitää saada vaihdettua. Asusteet ja kengätkin on mietittävä, ja se miten kaikki asusteet saa puettua kerralla päälle. Esimerkiksi huivit ommellaan monesti paitaan kiinni ja tarroilla on kiinni monenlaisia asioita, Sari kertoo työstään.
-Ensimmäinen pukuharjoitus on aina jännittävä paikka. Silloin näemme toimivatko vaatteet visuaalisesti sekä kuulemme ohjaajan ja näyttelijöiden mielipiteet vaatteista.
Kannattaa yrittää ja uskaltaa
Työtahti teatterissa vaihtelee.
– Ensi-iltojen alla on ruuhkahuippuja, ja sen jälkeen on vähän rauhallisempaa. Silloin korjaamme ja huollamme vaatteita, joita on Varkauden teatterissa tuhansittain. Niin sen minun mielestäni kuuluukin mennä; kun on kiirettä ja paljon tekemistä, tehdään pidempää päivää ja vapaat pidetään rauhallisempina aikoina.
Sarilla on tällä tietoa töitä puvustajana Varkauden teatterissa ainakin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Sen jälkeen tilannetta katsotaan uudelleen. – Toinen puvustajista lähtee opiskelemaan, joten pääsen hänen sijaisekseen. Minut olisi palkattu joka tapauksessa osa-aikaiseksi, mutta nyt pääsen kokoaikaiseksi työntekijäksi, Sari toteaa mielissään.
Kyllä se niin on, että aina kannattaa yrittää. Kun katsoo taaksepäin, niin kyllä minua olisi harmittanut, jos en olisi uskaltanut tehdä tätä.
Sari Kirjavainen
Jatkossa Sari pääsee myös suunnittelemaan pukuja. – Työtä oppii tekemällä, Sari toteaa uudesta tilanteestaan. – Täällä on ollut muutenkin niin, että ikinä tiedä mitä kaikkea pääsee tekemään. Kerran minua pyydettiin tekemään kutsua presidentinlinnaan vieville adjutanteille vyötteet. Meinasin ensin, etten osaa. Minulle sanottiin, että ”kyllä sinä osaat”. Niinpä aloin selvittää, millaisia adjutantin vyötteet ovat ja etenin siitä. Välillä tehdään asioita, joista täytyy ensin ottaa selvää.
Sarin mielestä Varkauden teatterissa työskentelyssä on ollutkin parasta se, että saa tehdä kaikkea älytöntäkin. – Ja työkaverit ovat täällä kauhean kivoja, hän kehuu. – Kyllä se niin on, että aina kannattaa yrittää. Kun katsoo taaksepäin, niin kyllä minua olisi harmittanut, jos en olisi uskaltanut tehdä tätä.
Mitä etsit?