Graafinen ala tuntuu omalta

Mielellään kynä ja paperi kädessä

Alun perin Jenna ei tiennyt mitä lähtisi opiskelemaan. Hän harkitsi sosiaalialaa, mutta totesi kuitenkin haluavansa tehdä jotain luovaa. Pitkän harkinnan jälkeen hän päätyi graafiseen alaan.

– Tykkään piirrellä paljon omia juttujani, ja joskus myös kirjoittelen – lähinnä fantasiaa, Jenna kertoo harrastuksistaan.

Ideat graafisen alan töihin Jennalla syntyykin parhaiten kynä ja paperi kädessä. Se tuntuu luontevimmalta. – Tykkään tehdä ensin alkeelliset sketchit kynän ja paperin kanssa. Se auttaa näkemään sen mitä lähden hakemaan. Tietokoneella teen sitten työstä tarkempaa, Jenna kuvailee.

Monipuolisesti työkokemusta jo opiskeluaikana

Koska Jennalla on lukio-opinnot takana, hän suoritti opintonsa kahdessa vuodessa. – Minun ei tarvinnut opiskella YTO-aineita (YTO= yhteiset tutkinnon osat, kuten matematiikka ja äidinkieli), mikä lyhensi opiskeluaikaani.

Kahteen vuoteen mahtui silti monenlaista, mm. kuuden viikon työssäoppimisjakso Jurvan Sanomissa. – Meillä oli Jurvan Sanomissa hyvä työryhmä-henki ja siellä oli tosi mukava olla. Tein välillä juttukeikkaa ja taitoin omat juttuni. Sen kuitenkin huomasin, että toimittajan työ ei ole minua varten.

Toimelias Jenna oli myös päävastuuhenkilönä opiskelijoiden osuuskunta Graphicsissa. Osuuskunta on media-alan opiskelijoiden pyörittämä ja opettajat auttavat heitä tarvittaessa. – Olin vastuussa Graphicsin tileistä ja kaikista paperihommista, olin vähän sellainen joka paikan höylä. Tekemistä ja asiakastöitä riitti sopivasti. Asiakkaita oli kaikenlaisia.

Opiskelijatyönään Jenna suunnitteli myös ammattimaisella asenteella logon ELY-keskuksen alaiselle työllisyyspalvelu AIMOlle. – Työssä meni muutama päivä, ehkä muutoksineen noin viikko. Lähetin ensimmäisen version AIMOn väelle kommentoitavaksi, johon sain tarkennuksia, ja sen jälkeen logon idea alkoi syntyä kunnolla, Jenna kertoo prosessista.

Vaihtelevaa työtä luovalla alalla

Opinnot media-alalla ovat kasvattaneet Jennan paineensietokykyä. – En edelleenkään tykkää siitä, jos on paljon kiirettä ja häslinkiä. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka olisi hirveä kiire ja paljon tekemistä, niin selviän siitä.

Jenna ei ole suurkaupunki-ihminen, mutta arvelee, että hänen täytyy tulevaisuudessa sopeutua asumaan isommassa kaupungissa. – Toivoisin, että pääsisin tulevaisuudessa työskentelemään mainostoimistossa. Haluaisin, että joka päivä ei olisi samoja hommia vaan että työt vaihtelisivat, ja että työssä voisi käyttää luovuuttaan.

Jatkossa Jenna toivoo kartuttavansa taitotasoaan edelleen. – Uskallan toivoa, että tämä on sellainen ala, jota tulen tulevaisuudessakin tekemään. Minulla on oma luovuuteni, ja toivoisin, että saisin käyttää sitä.