Mittatilausompelijaksi työelämäpainotteisesti – oma ala löytyi monien vaiheiden jälkeen

Ennin ensimmäinen ammatti on elintarvikealalta. – Valmistuin vuonna 2012 ajatuksella, että kun on joku ammatti, niin tulevaisuus on turvattu. Olin töissä Domretorilla ja sen jälkeen Atrialla, missä huomasin, että linjatyö tappaa luovuuteni. Silloin aloin ensimmäistä kertaa kaivata jotain, missä voin toteuttaa itseäni.

– Opiskelin Atrialla työskennellessäni koulunkäynninohjaajaksi ja valmistuin, kun odotin toista lastani.

Perheen ja suvun yhteinen mielenkiinnon kohde

– Mummu antoi saumurin, kun valmistuin koulunkäynninohjaajaksi ja siitä se lähti. Ompelin melkein yötä myöten, ja kävin välillä imettämässä. Lähdin liikkeelle ruohonjuuritasolta, joskus oli koneessa neulakin väärin päin. Nyt tuttavat soittavat minulle ja kysyvät ”mitä teen, kun saumurini ei toimi”.

– Kun nuorempi tyttöni oli puolivuotias, selvitin, millaisen ompelukoneen haluaisin, ja päädyin sellaiseen, jonka voi tarvittaessa viedä paikalliseen huoltoon. Tein päätöksen, että maksan koneen vuodessa, vaikka olin äitiyslomalla ja tulotasoni ei ollut korkea. Päivääkään en ole päätöstä katunut.

Enni ei ole suvussaan ainoa, joka on innostunut ompelusta ja käsitöistä.

– Äitini ompeli myös, kun olimme pieniä, ja on viime vuosina innostunut ompelusta uudelleen. Ompelemme välillä yhdessäkin. Kerran pidimme ompelulanit sukulaisten kesken, mummukin oli mukana. Ompelukoneita oli rivissä kahdella kahden metrin pöydällä, joku leikkasi kaavoja lattialla ja ompelukoneet ja saumurit hurisivat.

– WhatsAppissa meillä on myös suvun käsityöryhmä, josta löytyy kaiken ikäisiä tekijöitä – jotkut virkkaavat ja osa ompelee. Ehkä oma innostumiseni on saanut muitakin mukaan: sain vuotta nuoremman veljenikin innostumaan ompelusta, ja hän ompeli avovaimolleen pipon ja pussukan.

Tajusin, että jotain iloa mullakin pitää elämässä olla.

Rankan elämänkokemuksen myötä opintojen pariin

Tekstiili- ja muotialalle hakeutumiseen ja opiskeluun liittyy Ennillä harrastuneisuuden lisäksi muutakin.

– Tässä on hirveän iso ja vahva prosessi taustalla, mitä olen käynyt läpi. Tämä on ollut ihan huikea matka!

– Työskentelin koulunkäynninohjaajana, kunnes vuonna 2019 tyttäreni sairastui äkillisesti leukemiaan. Minusta tuli omaishoitaja. Samaan aikaan tuli myös korona-pandemia. Huoli oli todella suuri, kun ei tiedetty kuinka käy, jos saa tartunnan aktiivisten syöpähoitojen aikana.

– Saimme toki heti apua myös sosiaalihuollolta. Pahimman järkytyksen jälkeen, kun perhetyöntekijä oli lapsen kanssa, laitoin podcastin korville ja ompelin parhaimmillaan kaksi tuntia putkeen. Tajusin, että jotain iloa mullakin pitää elämässä olla. Siinä elämäntilanteessa, kun oltiin elämän ja kuoleman kanssa tekemisissä, vaatteiden ompelu tuntui maailman turhamaisimmalta asialta, joten tein korjausompelua paljon. Tykkäsin siitä, koska ei tarvinnut miettiä niin paljon mitä tekee ja valmista tuli helpolla. Voimavarat kun eivät olleet tuolloin parhaimmat mahdolliset.

– Tein myös lapselle sitä mitä hän tarvitsi – kortisoni turvotti häntä ja huono olo ja pahoinvointi vaikuttivat myös vaatteiden käyttöön. 

– Kerran perhetyöntekijä kääri meillä pyykkiä ja kysyi: – Oletko nämäkin tehnyt itse, miksi et menisi opiskelemaan alaa?

– Tajusin, että nyt on tilaisuuteni. Syövän sairastanut lapseni oli esikoulukokeilussa enkä voinut mennä vielä töihin. Toisaalta halusin jotain omaakin. Kävin ulkona, tulin sisälle ja siinä samassa tein hakemuksen Seduun Kiertotaloustuotteen valmistaminen -verkkokoulutukseen. Siitä se lähti.

Opintojen joustavuus on yllättänyt

Seuraavana syksynä, kiertotaloustuotekoulutuksen jälkeen, Enni aloitti Sedussa mittatilausompelijan opinnot. – Tein alkuvaiheessa etäopiskeluna ajantasaisuuden arviointeja, koska yhteisten tutkinnon osien, kuten matematiikan ja äidinkielen, opinnoistani oli yli kymmenen vuotta aikaa. Minun piti siis osoittaa tietojeni ajantasaisuus mutta ei tarvinnut opiskella kaikkea uudelleen.

– Opintojen joustavuus on ollut yllättävää ja se, miten helppoa opiskelu on ollut. Samoin se, että kaikkea ei tarvitse tehdä heti kokonaan vaan opintoja voi tehdä pienissä erissä. Olen tehnyt opintoja hyvin itsenäisesti ja työelämäpainotteisesti.

Enni on aloittanut opintojen ohessa työt Seinäjoen Ideaparkin Zizzi-vaateliikkeessä. – Viime kevään ja kesän aikana tein YTO-opintoja Moodlessa ja sain kasattua niin hyvin opintopisteitä, että olen pystynyt käymään töissä samalla. Kesän opiskelin opintotuen avulla. Olen hyvin pysynyt tahdissa. Tästä saan kiittää myös miestäni ja hänen perhettään.

Osan opinnoistaan Enni on tehnyt työssä oppien. – Myymälässä toimiminen, tuotetietous ja materiaalit, verkkokaupassa toimiminen ja esillepano ovat ainakin kaikki osa-alueita, joita olen opiskellut työelämäpainotteisesti. Näistä materiaalit ovat vahvuuteni ja intohimoni; jos en jotain tiedä, saatan lueskella niistä kotonakin. Sytostaatit ja kortisonit jättivät lapselleni aistiherkkyyksiä, joten olen testannut hänelle erilaisia materiaaleja ja mm. tekniikoita, joilla litistää saumat. 

Kaikilla meillä on epävarmuuksia ja kaikilla on yhtä lailla oikeus nauttia muodista ja väreistä.

Uskallus innostua ja tuoda vahvuudet esiin

Enni kertoo upeita, mieleenpainuvia tarinoita onnistumisista työssään ja kohtaamisista erilaisten asiakkaiden kanssa, joille vaatteiden osto ei ole aina ollut helpoimpia asioita.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia ja kaikilla on yhtä lailla oikeus nauttia muodista ja väreistä. Kenenkään ei pitäisi tyytyä, vaan tuntea oman arvonsa ja löytää vaate, joka tuntuu hyvältä. Kun sellaisen löytää, se näkyy ulospäin. On ollut hienoa kokea tilanteita, joissa asiakas lähtee paljon keveämmällä askeleella liikkeestä pois kuin tullessaan liikkeeseen.

– Innostun nykyään väreistä sekä muodista ja materiaaleista enemmän, koska syöpäaikana suljin kaikki ne asiat pois yli kahdeksi vuodeksi. Silloin hiusten värjäyskin tuntui merkityksettömältä.

– Opinnot ja työ tukevat toinen toisiaan, katson työssäni nyt asioita aivan eri kantilta ja tarkkaillen. Erityisosaamiseni on työssäni hyödyksi. Koen myös, että tällä alalla vahvuuteni tulevat esiin. Olen tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen.

– Olen päässyt koulun kautta myös verkostoitumaan. Esimerkiksi projektissa toimiminen -opinnoissa tein yhteistyötä Viljava Designin kanssa.  

Täällä on hyvin moni asia mahdollista, meillä kaikilla opiskelijoilla on täällä tosi erilainen polku.

Suunta on oikea

Ennin tavoite on valmistua ensi vuoden helmi-maaliskuussa. Aikuisia ja perheellisiä ihmisiä hän kehottaa opiskelemaan rohkeasti. – Kannattaa kokeilla. Jos tuloasiat mietityttää, niin Kelan tulorajatkin ovat nousseet. Täällä on hyvin moni asia mahdollista, meillä kaikilla opiskelijoilla on täällä tosi erilainen polku. Yksi meistä tekee 80% töitä ja on tehnyt silti hyvään tahtiin opintoja, toki se joitain järjestelyjä vaatii.

Rankan elämänvaiheen jälkeen Enni kokee, että nyt elämä ja arki kantaa. – Jokainen tavallinen arkipäivä on meille eheytymistä. En halua elää huolessa – koitamme luottaa tulevaisuuteen ja siihen, että syöpä pysyisi poissa. Ei se tietenkään ole joka hetki helppoa, mutta olemme ajatelleet asian niin, että sitten huolestutaan, jos huolestumisen aiheita todetaan.

Tulevaisuudessa Enniä kiinnostaisi mm. erityistarpeisten kuten lyhytkasvuisten tai aistiherkkien vaatetus.

– Olen miettinyt kevytyrittäjyyttä. Toisaalta en ole varma mitä haluan, tällä hetkellä tykkään myymälätyöstä. Tulevaisuus on vähän vielä auki mutta tiedän, että olen menossa oikeaan suuntaan.