Tiia Rajala ajoi Rammsteinin kiertuetekniikkaa Euroopassa

Saksalainen firma maksoi kaikki kulut ja ensiksi minut lennätettiin Suomesta Eurooppaan, siitä hotellille lepäämään ja illalla charter-bussi vei venuelle, konserttipaikalle. Siitä lähdettiin pääkuljettajan kanssa ajamaan autoa, ensimmäisellä reissulla rapiat 17h Slovakiasta Sveitsiin ja toisella kertaa 20 tuntia yhteen menoon Puolasta Belgiaan. Sitten lentäen takaisin Suomeen. Kaikki oli valmiiksi hoidettu. Neuvottiin vaan, että ”follow the plan”. Olen saanut ”tennarin oven väliin” ja tehnyt työni hyvin, joten luultavasti pääsen samaan duuniin ensi kesänä. Lisäksi pääsen mahdollisesti ajamaan myös kiertuebusseja eli nightlinereita. Näissä ajoissa tienaa kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa vastaavissa ajoissa.

Hain töihin myös StageGo:lle (yksi Euroopan suurimpia lavarakennuspalveluita tarjoavista yhtiöistä) mm. ripustajaksi. Se olisi työn optimointia. Ensin ajetaan, sitten rakennetaan ja vetopäivät voi levätä. Sitten lava alas ja ajamaan seuraavaan paikkaan.

Mukisematta ajoon kuin ajoon

Tiia Rajala on ajanut työkseen jo yli kaksikymmentä vuotta, joista suurin osa on kulunut täysperän ratissa. Rajalaa voikin suurella syyllä kutsua alan rautaiseksi ammattilaiseksi. Hän on mukisematta ajanut vuosien varrella sitä mitä on tarjottu. Häneltä voisikin kysyä, että mitä et ole ajanut?

-Eka auto millä opettelin ajamaan, oli 1964 vuoden Sisu, palolaitoksen säiliöauto. Lapsuudesta asti on ollut päivän selvää, että haluan rekkakuskiksi. Ensimmäiset viisi vuotta ajoin kuorma-autoa, sitten yhdistelmäajoneuvoa ja linja-autoa. Olen ajanut puoliperää ja täysperää elintarvikkeista huonekaluihin sekä teuraseläin kuljetuksia. Olin pitkään töissä Schenkerin ajossa alihankkijalla reissuhommissa ja ajamassa myös paikallisia ajoja. Teen milloin mitäkin. Vaasassa tuuraan joskus Onnibussilla ja välillä teen yövuoroja Kaukokiidon terminaalissa terminaalityöntekijänä.

Hartolassa syntynyttä ja myöhemmin Hollolasta Kauhajoelle ja sieltä Seinäjoelle muuttanutta Rajalaa ei juuri kotoa löydä.

-Toukokuun ja elokuun välisenä aikana olen ehtinyt olla kotona noin 16 päivää. Tulevana talvena lähden taas ajamaan Kuusamoon turistibusseja. Ajan tilausajoliikennettä pääsääntöisesti Kuusamon ympäristössä, mutta tarvittaessa ajellaan mm. Sallaan, Posiolle ja Kemijärvelle. Turisteja kuskataan lentokentältä hotelleille ja erilaisiin aktiviteetteihin. Kohteet ovat taajaman ulkopuolella, jonne ajetaan välillä todella kapeita rännejä, joissa juuri ja juuri mahdut kääntymään ajotieltä pihaan. Aikataulut on laskettu niin, että linja-autot eivät tulisi vastakkain. Kohtaamisia kuitenkin joskus sattuu ja autojen väliin jää vain joitakin senttejä tiukimmissa paikoissa. Jos on ajanut tänä vuonna kortin, en kehottaisi ihan ensimmäiseksi lähtemään ajamaan bussia Lappiin. Toki perinteisessä suomalaisessa lumikelissä on helpompi ajaa, toisin kuin Etelä-Suomen pääkallokeleissä.

Lyhyellä koulutuksella ammattiin ja työtä riittää

-Verrattain lyhyellä koulutuksella saa itselleen ammatin, jossa työt eivät lopu ikinä kesken ja palkka on kohtuullinen, peruspalkka on usein 17 €/h + lisät päälle, kertoo Rajala. On vapaus suorittaa työtään ja yksikään päivä ei ole samanlainen. Kuljettajana toimiminen vaatii mielestäni sisua, kykyä toimia yksin sekä mukautumiskykyä muuttuviin aikatauluihin, keliin ja ympäristöön. Mikään ei pysy samana, paitsi auto ja siihenkin voi tulla jotain yllättävää. Kalustosta pitää huolehtia hyvin. Asiakaspalvelu on tärkeässä roolissa, koska hinnat on kilpailtu niin alas, että yrityksen kuljettajilla pitää olla asiakaspalvelutaidot hallussa, koska niiden merkitys nykyisessä kilpailutilanteessa on kasvanut entisestään.

Kuljettajista on pulaa kansainvälisesti

– Tilausliikenne on kasvanut koko ajan ja mm. Tampereella jää puskaradion mukaan ajamatta kymmeniä vuoroja kuljettajapulan vuoksi, kertoo Rajala.  Lapissa on painetta saada siirrettyä turisteja paikasta toiseen. Jos kumipyörät pysäytettäisiin viikoksi, moni huomaisi miten tärkeästä alasta puhutaan esim. ruoka loppuisi kaupoista. Pula ammattikuljettajista on kansainvälinen.

-Jokaisen alalle tulevan pitäisi ajaa ensiksi jakeluautoa ja nuppia, miettii Rajala. Sieltä saa ammennettua perusopit ammatin saloihin, ennen kuin ajoneuvon koko alkaa kasvamaan ja haasteet kovenevat. Suurin osa isännistä arvostaa kokemusta jakeluautolla ajamisesta. Jos siitä selviää, selviää myös runkoajosta. Myöhemmin voi sitten lähteä ammentamaan uutta oppia ja viemään uraansa eteenpäin ja ajamaan esimerkiksi HCT-yhdistelmiä. Alan ammattilaisen pitäisi välillä pystyä epäinhimillisiin suorituksiin, kun liikenteessä on enemmän ja vähemmän taitavia kavereita. Se asettaa melkoisia haasteita

Toisen polven kuljettaja

Tiia Rajalan tytär Sara opiskelee kolmatta vuotta yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi Sedu Rengonharjulla.

–Yläkoulun jälkeen mietin, että ryhtyisinkö lukemaan poliisiksi, mutta logistiikka veti kuitenkin puoleensa, kertoo Sara. Kolmannen luokan alku on tuntunut ihan kivalta, ja pääsen pian ajamaan myös liikenteeseen, kun joulukuussa täytän 18 vuotta. Ajotunteja koulussa saisi olla enemmän, miettii Sara.

Jutun julkaisuhetkellä Tiia on ollut ajamassa liki pari kuukautta hollantilaisella firmalla kansainvälisiä kuljetuksia mm. Hollannissa, Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa.

Juttu kirjoitettu 8/2023

Juttu julkaistu 11/2023