Tuore välinehuoltaja valitsi työpaikan Rovaniemeltä

Raskainta työssä on nostaa containereita (paino max 10 kg) mutta nosturit ja ergonomiset ratkaisut ovat arkea.
– Uudella työpaikalla on panostettu nimenomaan ergonomiaan. Tässä työssä työlläni on merkitys, tiivistää Sanna Pietarinen.

Millainen tausta sinulla on?

– Ajauduin töihin, olen aloittanut monta työtä ilman koulutusta. Silloin on muiden varassa ja toimii aistit valppaina koko ajan. Mutta mikään ei ole mennyt hukkaan. Kun tieto ja käytäntö kohtaavat, tuntuu hyvältä.

Miten löysit välinehuoltoalan?

– Aikoinaan työkaverini Joensuussa lähti opiskelemaan välinehuoltajaksi. Kuulin ammatista silloin ensimmäisen kerran – kahdeksan vuotta sitten. Etelä-Pohjanmaalle muutettuamme näin työvoimatoimiston sivulla ilmoituksen Välinehuoltajan perustutkinnosta ja hain opiskelemaan.

Kun motivaatio ja asenne on kohdallaan, oppii ja pärjää.

Sanna Pietarinen

Miten Sedussa opiskellaan välinehuoltajaksi?

– Minun aikaisemmat opinnot ovat viime vuosituhannelta. Silloin oli ihan erilainen tapa. Pelkäsin, miten voi muistaa ruotsia – mutta sieltä se vain tuli. Ja matematiikka oli myös sellainen. Harjoittelin ja harjoittelin, ja päätin, että jos en opi, menen Vauhdittamoon!

– Ennalta pelkäämäni YTOt suoritin nopeasti ja odotettua paremmin. Sedussa on teoriaopetusta ennen käytännön harjoittelujaksoa. Kun teoria kohtaa käytännön, tulee ahaa-hetkiä! Sedun opetus on korkeatasoista. Kun motivaatio ja asenne on kohdallaan, oppii ja pärjää.

– Alalla ohjeet on usein englanniksi tai ruotsiksi, joten kieliä pitää osata. Englantia tarvitsee melkein joka paikassa. Suoritin englannin arvosanalla H3 ja lähdin kansainväliseen vaihtoon 6 viikoksi Wieniin. Teki niin mieli ja nyt se oli mahdollista: once in a life time. Se oli hirveän opettavainen reissu. Piittää mennä kauas, että näkkee lähelle. Olen hyvin ylpeä miun koulutuksesta, Sanna Pietarinen kuvailee.

Välinehuoltajan työssä tarvitaan huolellisuutta ja tarkkuutta.

Missä olit työpaikalla oppimassa?

– Olin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirillä ja JIKillä työharjoittelussa ja Wienissä yksityisellä klinikalla. Siellä otettiin hyvin vastaan ja työpaikkaohjaajana oli lääkäriopiskelijoita, sillä välinehuoltajia ei ollut ollenkaan vaan lääkäriopiskelijat tekivät kaiken. Näin sairaalan, terveyskeskuksen ja yksityisen välinehuoltoa.

– Työpaikalla opiskelija ei saa tehdä mitään ilman valvontaa. Kaikkeen opastetaan, perehdyttäminen on a ja o, mutta kaikkea sai tehdä. Mielenkiinto säilyi ja tuli hyvä tuntuma työhön. Tieto luo varmuutta tekemiseen!

Välinehuoltajan ammatti on sellainen, että töitä löytyy ympäri Suomea. Työn perässä voi muuttaa toiselle paikkakunnalle tai käydä toisella paikkakunnalla töissä.

Sanna Pietarinen

Työpaikka Rovaniemellä. Miksi niin kaukana?

– Olemme mieheni kanssa haaveilleet muutosta Lappiin. Sain Lapin keskussairaalasta välinehuoltajan viran. Katsomme, minne tulevaisuus meitä vie. Välinehuoltajan ammatti on sellainen, että töitä löytyy ympäri Suomea. Työn perässä voi muuttaa toiselle paikkakunnalle tai käydä toisella paikkakunnalla töissä.

Miten olet asettunut uudelle paikkakunnalle?

– En tuntenut täältä ketään, mutta Ilmajolla on otettu hyvin vastaan ja niin täälläkin. Mukavia ihmisiä. Täälläkin puhutaan mie. Aamu- ja iltavuoro on mulle sopiva rytmi, toivottavasti ei tarvitse lähteä yövuoroon.

– Talvella kävin Ounasrinteellä hiihtämässä. Aika paljon turisteja, laavu, aika haastavat hiihtoreitit, paljon ylämäkeä mutta siinähän kunto kasvaa. Työpaikalle pääsee kävellen. Harrastan, teen työn ja leppään.

Millaista työtä teet?

– Instrumentit tulevat välinehuoltoon huollettaviksi, ja ne lähetetään huollettuna takaisin asiakkaalle. Työssäni käytän tietokonetta, ja T-doc on työhistoriani neljäs tuotannonohjausjärjestelmä. Työni on tarkkaa ja vaatii tietotaitoa, jonka olen saanut Sedulta ja työssäoppimispaikoilta.

– Koulussa Marko Salokangas luennoi validoinnista ja kertoi, että Rovaniemellä on käytössä esipesulaite. Olen nähnyt sen livenä mutta vielä se ei ole käytössä. Riitta Inkilän opastamana vihko vain paksunee ja paksunee. Kaikki tieto ei tule kirjasta, pittää olla korva tarkkana, hiljainen tieto työpaikoilta ja opettajilta, meitä opastetaan hyvin itsenäiseen tiedonhankintaan.

– Ennakolta tiesin, että haluan sairaalaan. Työpisteet vaihtuu päivittäin, ei kipeydy ja pysyy terveenä. Teen töitä puhtaalla ja likaisella puolella. Työn mielekkyys on siinä vaihtelussa. Terveyskeskuksessa teet yksin tai kaksin koko prosessin läpi. Nyt on työkavereita, joilta kysyä, kun välineitäkin on enemmän.

Kahdella paikkakunnalla asuminen päättyi, kun Sanna Pietarinen palasi Ilmajoelle. Työpaikka löytyi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta sairaalasta.