77 Isotuomipihlaja
Amelanchier spicata
Isotuomipihlaja on Suomen suosituin tuomipihlajalaji. Se tunnetaan ainoastaan viljeltynä ja karkulaisena Pohjois-Euroopasta ja se on todennäköisesti pohjoisamerikkalaisen Amelanchier stolonifera -lajin muoto tai risteymä.
Isotuomipihlaja kasvaa 2–6 metriä korkeaksi tiheäversoiseksi pensaaksi, jonka haarat ovat pystyjä. Se muodostaa runsaasti tyvivesoja. Silmut ovat viininpunaisia. Lehtien kevätväri on harmaanvihreä ja syysväri keltainen tai oranssinpunainen. Lehtiruoti on karvainen. Lehtilapa on soikea ja 2,5–6 cm pitkä. Lehdet ovat nuorina kellertävän nukkakarvaisia alapuolelta. Lehtien laitahampaat ovat pieniä ja tiheässä.
Kukinto on pysty, kapea ja tiheä terttu. Tertussa on valkoisia kukkia yleensä 8–11. Teriöt ovat 12–20 mm leveitä. Terälehdet ovat kaksi kertaa leveytensä pituiset. Kukinta-aika on touko–kesäkuussa. Hedelmä on 8–10 mm kokoinen kuivahko pohjusmarja, jonka kärki on karvainen. Verholehdet ovat lähes pystyt. Marjat ovat syötäviä, joskaan eivät yhtä maukkaita kuin marja- tai sirotuomipihlajalla.
- Suomenkielinen nimi: Isotuomipihlaja
- Heimo: Rosaceae
- Suku: Amelanchier
- Laji: spicata
- Koko: 2–6 m
- Kotipaikka: Ei tunneta luontaisena. Ilmeisesti peräisin Pohjois-Amerikan itäosista.
- Kuvaus: Syötävämarjainen, korkea- ja tiheäoksainen pensas, jonka marjat häipyvät lintujen syöminä usein ennen kypsymistään. Viljelykarkulainen metsänreunoissa ja valoisissa aukoissa, kallioisessa maastossa.
- Kasvupaikka: Aurinkoinen–puolivarjoisa, sora- ja hiekkaperäinen maa, myös savi.
- Menestyminen: Vyöhykkeet I–VI (VII)
Sedun oppimisympäristöjä
Mitä etsit?