26 Jättituija

Thuja plicata

Sypressikasveihin kuuluva ainavihanta yksikotinen havupuulaji, joka kasvaa luonnonvaraisena läntisessä Pohjois-Amerikassa. Laji on sopeutunut kasvamaan monen tyyppisissä elinympäristöissä sekä rannikolla että vuoristometsissä. Se on suurikasvuisin puu tuijien suvussa ja voi suotuisissa oloissa saavuttaa jopa 70 metrin pituuden. Suurimmat yksilöt ovat rinnankorkeusläpimitaltaan noin 6 metrisiä.

Jättituija on pitkäikäinen puu joka elää usein 800–1 000 vuotta vanhaksi. Vanhimman iältään tunnetun puun on vuosirengasnäytteiden perusteella laskettu olevan noin 1 460 vuotta vanha.

Ähtärissä jättituija on Suomen menestymisalueensa pohjoisrajoilla. Jättituija kasvaa paremmin metsän suojassa kuin avoimella paikalla ja se kestää nuorena hyvin varjostusta. Puu alkaa tuottaa käpyjä yleensä noin kymmenen vuoden iässä. Se voi lisääntyä myös kasvullisesti oksien tai kaatuneiden runkojen juurtuessa. Jättituija kestää huonosti metsäpaloja. Jättituija on taloudellisesti tärkeä laji sekä sahapuuna että koristepuuna. Se on historiallisesti ollut myös kulttuurillisesti hyvin tärkeä puu luoteisen Pohjois-Amerikan kansoille.

  • Suomenkielinen nimi: Jättituija
  • Heimo: Cupressaceae
  • Suku: Thuja
  • Laji: plicata
  • Koko: Suomessa 10–25 m. Kotiseudullaan jopa 70 m.
  • Kotipaikka: Pohjois-Amerikan länsirannikko Oregonista Alaskaan.
  • Kuvaus: Kookas, lankkujuurinen puu, jonka tummanvihreät, alta vaaleakuvioiset neulaset kasvavat pitkinä, riippuvina, sulkamaisina lehvinä.
  • Kasvupaikka: Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore kasvupaikka. Vaatii muun puuston tarjoamaa suojaa tuulelta ja kevätauringolta.
  • Menestyminen: Vyöhykkeet I–II (III), alkuperästä riippuen.

Tuomarniemen Puulajipuisto >