13 Harmaaleppä
Alnus incana
Harmaalepän levinneisyys ulottuu Keski-Euroopan Alpeilta Skandinavian kautta Länsi-Siperiaan. Suomessa harmaaleppää tavataan metsänrajaseudulle saakka. Harmaaleppä menestyy parhaiten tuoreilla, syvämultaisilla, runsasravinteisilla mailla. Hyvillä kasvupaikoilla harmaaleppä muodostaa puumaisen rungon, mutta huonoilla kasvupaikoilla se jää matalahkoksi pensaaksi.
Laji on nimensä mukaisesti harmaakuorinen ja himmeälehtinen. Lehdet ovat soikeat, suippokärkiset ja karvaiset. Harmaaleppä on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Se kukkii huhti- toukokuussa lehdettömänä. Hedekukinnot ovat 3-5 cm:n ja emikukinnot 5-10 mm:n pituisia. Emikukinnot ovat perättömät. Harmaalepän siemen valmistuu syksyllä ja pääosa siemenistä varisee hangelle itäen vasta seuraavana keväänä. Laji uudistuu kasvullisesti nopeasti vesoista. Leppien tärkeä biologinen ominaisuus on kyky yhteyttää symbioottisten Frankia-bakteerien avulla ilmakehän vapaata mikä tekee lepät metsämaan hoidossa tärkeiksi.
Harmaaleppä on lyhytikäinen pioneeripuulaji, joka saavuttaa enintään 60 vuoden iän. Tehokas kasvullinen uudistuminen, nopea kasvu ja omavarainen typpitalous lisäävät lyhytkiertoviljelyn mahdollisuuksia. Harmaaleppää käytetään polttopuuna, savustuksessa ja levyteollisuudessa. Nopeakasvuisena se sopii hyvin suojakasviksi.
- Suomenkielinen nimi: Harmaaleppä
- Heimo: Betulaceae
- Suku: Alnus
- Laji: incana
- Koko: 10–24 m.
- Kotipaikka: Koko Skandinavia, suuri osa Keski-Eurooppaa, Itä-Eurooppa, pitkälle Venäjällä.
- Kuvaus: Yksikotinen puu tai iso pensas, usein juurivesaryhminä. Harmaa runko, kartiomainen latvus, yleensä mattapintaiset lehdet. Varistaa lehtensä värittymättöminä.
- Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, vähä–keskiravinteinen, kuiva–tuore–märkä; kuivassa jää matalaksi pensaaksi.
- Menestyminen: Vyöhykkeet I–VII
Sedun oppimisympäristöjä
Mitä etsit?