9 Rauduskoivu
Betula pendula
Rauduskoivu kasvaa koko Euroopassa Espanjaan ja Kreikkaan saakka etelässä, pohjoisessa rauduskoivua esiintyy suunnilleen 70. leveyspiirille asti, joten se ei yllä yhtä pohjoiseen kuin hieskoivu. Rauduskoivua tavataan myös Kaukasuksella ja lähes koko Pohjois-Aasiassa. Lajin levinneisyys on boreaalinen. Rauduskoivu kasvaa parhaiten tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla ja lehdoissa. Sitä esiintyy myös kuivemmilla kangasmailla, harjuilla ja kalliolla. Rauduskoivu sietää kuivuutta paremmin kuin hieskoivu, mutta se tarvitsee hieskoivua enemmän kivennäisravinteita.
Lajin tuntomerkkejä ovat kolmiomainen ja pitkäkärkinen lehtimuoto, kalju ja luja lehtipinta, toiskertaisesti hammaslaitainen lehtilaita, pitkä ja ohut lehtiruoti, kaljut, nystyiset, riippuvat versonkärjet, tylpät ja kuivat talvisilmut sekä paksukaarnainen kuori. Rauduksen suvullinen lisääntyminen on samanlainen kuin hieskoivulla. Pioneeripuuna se metsittää aukeita paikkoja. Myyrät ja varsinkin hirvet aiheuttavat pahimmat tuhot nuorissa koivikoissa.
Metsätaloudellisen käytön ohella rauduskoivu on perinteinen pihojen ja puistojen koristepuu. Koivulla on suuri merkitys suomalaisen maiseman puuna, tästä on osoituksena rauduskoivun valinta Suomen kansallispuuksi. Ja perinteisesti kestävimmät saunavihdat tehdään aina rauduksesta.
- Suomenkielinen nimi: Rauduskoivu
- Heimo: Betulaceae
- Suku: Betula
- Laji: pendula
- Koko: 10–30 m.
- Kotipaikka: Euraasian lauhkea ja viileä vyöhyke Atlantilta Siperiaan, laajasti tulkittuna Kaukoitään asti.
- Kuvaus: Yksirunkoinen, kalju- mutta usein nystyrankainen puu. Toissahalaitaiset lehdet. Runko valkea, uurteinen tumma tyvikaarna.
- Kasvupaikka: Aurinkoinen, niukka–runsasravinteinen, kuiva–tuore kasvupaikka
- Menestyminen: Vyöhykkeet I–VII (VIII)
Sedun oppimisympäristöjä
Mitä etsit?