SHOW-VET -hankkeella ammatillisen koulutuksen opettajien digiopetustaitoja paremmaksi

Verkko-oppiminen on uusi normaali

Digitaalisen pedagogiikan asiantuntija Kati Tiainen aloitti puheenvuorollaan hankkeen päätösseminaarin Light the Spark – innostu ja innosta verkko-oppimiseen. Tiainen kertoi aluksi mm. suomalaisten digitaitojen historiasta ja 1990-luvun laman laajan nuorisotyöttömyyden syistä.

– Nuorilta puuttui tarvittavat digitaidot. Digitaitojen kehittymisen myötä opiskelijoiden työllistymismahdollisuudet ja integroitumismahdollisuudet yhteiskuntaan lisääntyvät.

– Hybridioppimisen taidot korostuvat elinikäisessä oppimisessa. Hybridiopettamisen keinot mahdollistavat oppimisen personointia, saamme joustoa kouluttaa erilaisia opiskelijoita, kuten sosiaalisesta angstista kärsiviä, eri tavoin. Osalle oppijoista sosiaalisten kohtaamisten puute muuttuu eduksi ja heidän oppijapersoonansa kehittyy parempaan suuntaan.

Tiainen toi esiin kuitenkin oppimisen sosiaalisena prosessina myös digioppimisessa.

– Oppimisesta ei voida tehdä vain puhuvia päitä, oppiminen on vuorovaikutusprosessi. Pelkkä tietäminen ja muistaminen ei riitä, vaan pitää osata soveltaa tietoa.

– Opettajien pitää oman osaamisensa kasvattamiseksi oppia pois tietyistä asioista ja oppia uutta ajattelutapaa.

Opettajan digiopas avuksi verkossa opettamiseen

Sedun Maura Haimola esitteli SHOW VET -hankkeen tuloksena syntynyttä opettajan digiopasta.

– Laatukriteerit ovat tärkeä asia, kun lähdetään suunnittelemaan verkossa opettamista. Kaiken keskiössä tulee olla oppijat: onko heillä perustaidot, osaavatko he käyttää välineitä, miten lisätä oppijan sitoutumista oppimiseen aktiivisena oppijana? Oppaasta löytyy siihenkin vinkkejä, Haimola kertoo.

Kävi ilmi, että kattavasta opettajan digioppaasta löytyy mm. pohja pedagogiselle käsikirjoitukselle, vinkkejä opetusmateriaalin kuvitukseen, tsekkauslistoja, valmiita interaktiivisten oppimispäivien malleja, tietoa arviointitavoista, oppimisanalytiikan merkityksestä – ja paljon muuta.

– Vuorovaikutteisuus ja yhteistyö verkko-oppimisessa on otettu myös oppaassa huomioon.

Mentorointimalli ammatilliseen koulutukseen

Hankkeessa luodun oppaan pohjalta syntyi koulutusmateriaali, jota pilotoitiin kouluttamalla mentoriopettajia. Tästä hankkeen päätöstilaisuudessa oli kertomassa Eila Burns JAMKista.

– Miksi mentorointia? Koska työelämän vaatimukset muuttuvat ja ammatillisen koulutuksen opettajat ovat keskeisessä asemassa kouluttaessaan tulevia tekijöitä. Opettajien jatkuva oppiminen ja oman osaamisen päivittäminen on ehdottoman tärkeää.

Mentoroinnilla on pitkä historia. – Mentorointi on nykyään valmentavaa ja opastavaa toimintaa, jossa tuetaan ammatillista oppimista ja kehittymistä sekä hiljaisen tiedon jakamista. Mentorointitapoja on useita, tässä hankkeessa kehitettiin mentoroinnin malli ammatilliseen koulutukseen.

Burns kehotti kehitetyn mentorointimallin vapaaseen hyödyntämiseen, mutta nosti esiin suunnittelun ja resurssien merkityksen. – Mentorointi pitää suunnitella organisaatiotasolla, ja se vaatii aikaa ja resursseja.

Samaa mieltä on Sedun Titta Huhtamäki. – Jollei suunnitelmaa ja aikataulua tehdä, mentorointi jää helposti tekemättä kokonaan arjen kiireessä. On myös hyvä muistaa, että mentorinkaan ei tarvitse olla ylioppinut, riittää, että on kokeneempi kuin mentoroitava – ja yhdessä opitaan.

Tanja Yli-Tokola Kpedusta toi esiin mentoroinnin vaikutuksia mentoroitavien osaamiseen.

– Vertaismentorointi on vaikuttavaa ja se koettiin mielekkääksi tavaksi kehittää pedagogista osaamista digitaalisissa oppimisympäristöissä.

Digijuna menee kovaa eteenpäin – mutta vaununsa voi valita itse

Kpedun Tytti Lintenhofer vertasi verkkotyöskentelyä digijunassa olemiseen. – Välillä tuntuu, että juna menee kauhean lujaa eteenpäin ja osalla opettajista on ehkä sellainen olo, että kyytiin ei pysty hyppäämään. Se voi tuntua pelottavaltakin, ja joistain saattaa tuntua siltä, että on jäänyt asemalle. Hankkeen aikana olemme päässeet hyvin digijunan kyytiin.

– Digijunasta ei tiedetä, minne se on menossa, mutta itselleni tuli hankkeen aikana sellainen oivallus, että ei tarvitsekaan tietää – tärkeintä on se, että ollaan kyydissä. Ja itse voi valita missä vaunussa istuu, etu- vai takapäässä, kunhan on kyydissä.

– Oivallukseeni sisältyi ajatus ”Keep it simple!” eli voin käydä piipahtamassa digijunan ensimmäisessä vaunussa, jos siltä tuntuu, kurkkaamassa, mutta on myös aivan ok todeta, että mulla on tämä tietty rajattu määrä digityökaluja käytössäni ja käytän näitä, ehkä syvennän osaamistani näiden osalta. Ei ole pakko ottaa koko ajan uusia työkaluja haltuun, Lintenhofer kiteyttää oivalluksensa armollisuuden ajatuksella.

SHOW-VET -hankkeen tulokset